Hammaslaminaattien ja muun esteettisen hammashoidon riskit
Kaikkeen hammashoitoon liittyy riskejä – osaan voi varautua ja osa on sellaisia, että jotain ei toivottua tapahtuu, vaikka sen välttämiseen kuinka varautuu ja kaikki tehdään hyväksyttyjen hoitokäytäntöjen mukaan.
Esteettinen hoito on tunneherkkä hammashoidon osa-alue. Aina on olemassa riski, että lopputulos ei ole 100 % sellainen kun toivotaan. Nämä riskit voidaan pienentää selvittämällä ennen hoitoa odotukset ja realistiset mahdollisuudet.
Instagram tililtäni @drsamisavolainen voi käydä
katsomassa erimerkkejä siitä kuinka erilaisia hammaslaminaatit voivat
ulkonäöltään olla.
Yleisin hammaslaminaatteihin liittyvä riski on
mahdollinen juurihoito. Sen riski on sitä suurempi mikä enemmän hammasta
hiotaan. Tähän liittyy myös laminaattien kiinnittämisen jälkeen mahdollinen
vihlonta, joka häviää ajan kanssa.
Hammasta joudutaan hiomaan sitä enemmin mitä
vinommassa se on. Tätä riskiä voidaan välttää tekemällä ensin
kalvo-oikomishoito. Haittana tällöin on kustannusten kasvu ja hoidon keston
piteneminen.
Sitten on erittäin harvinaisia riskejä. Alan
ammattikirjallisuudessa mainitaan hermosärky, joka on aiheutunut
hammaslaminaattien laittamisen jälkeen. Osaan näistä erittäin
poikkeuksellisista riskeistä ei edes ole löydetty yksiselitteistä syytä. Kaikki
on kuitenkin hoidettavissa oikealla hoidolla.
Eli kaikissa hoitovalinnoissa kannattaa myös muistaa,
niin kuin jo ensimmäisessä blogissa kerroin, että hoitotrendien takana voi olla
myös isot kansainväliset yhtiöt.
Kuten jo kirjoitin niin kerrostusmuovi sana ja
hoitomuoto on yleistynyt parin viime vuoden aikana ja samalla on noussut esiin
väite, että keraamiset laminaatit olisivat haitallisia hampaille. Se on
erikoista. Eli onko siis hammaslaminaatteja tehty hampaiden vahingoksi kymmeniä
vuosia.
Ennen kalvo-oikomishoidon yleistymistä teimme 10 vuotta hammaslaminaatteja hampaisiin, jotka olivat erittäinkin vinossa, se oli ihan hyväksyttävää ja lopputuloksen olivat hyviä. Ja ovat edelleen hyviä
Alan tieteellisissä tutkimuksissa ei ole todettu
merkittävää eroa hammaslaminaattien kestävyydessä ja pysyvyydessä liittyen
siihen kuinka paljon hammasta on jouduttu hiomaan.
Aina hoitosuunnittelussa pyritään siihen, että hammasta hiotaan mahdollsimman vähän - 0,1-0,5 mm.
Kerrostusmuovit ja niihin liittyvä injektiotekniikka
on niin uusi, että niiden kestävyyteen ja esteettisyyteen ei ole olemassa riittävän
pitkään seurantaa, jotta luotettavaa tietoa olisi saatavilla.